maanantai 8. maaliskuuta 2010

Aina saapuu maanantai...

Ei sitten ois pitänyt kokeilla tiputtaa sitä Seronilia takas 20 mg:n. Ei todellakaan hyvä olo!!! Nostin takas 40 mg:n. Lekuri saa huoemnna sanoa, mitä sanoo, mutta mä en halua näitä "pakko syödä pameja, kun pää hajoo"-päiviä yhtään enempää!

Ei siis mikään kehuttava päivä tänään. Suunnitelmissa oli pyörähtää Sellossa sen jälkeen kun oon vienyt Volvon (vihdoinkin) pajalle. Tais jäädä suunnitteluasteelle, oon ylpeä itsestäni kunhan saan sen auton vietyä Lintuvaaraan :/

Mä en hirveen pitkään näitä oloja kyllä kestä. Lauantaina jännitin jopa mutsille menoa. Oikeesti välillä itkettää, että mitä helvettiä mulle on tapahtumassa. No, enemmän niitä hyviä päiviä alkaa olemaan, kun huonoja. Nää huonot vaan tuntuu ahdistavan vielä enemmän, kun on jo tullut sellanen olo, että kaikki on ihan ok..

Härkää sarvista jne. Kyllä tääkin maanantai kohta loppuu!!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Uskon, uskon!!

Pöhnä sitten meni jossain vaiheessa ohi. Tulin kotiin ja siivosin keittiön, olisin myös imuroinut, mutta kissoja oli traumatisoitu tarpeeksi parvekkeen hiekkapuhelluksella, joten siirsin sen myöhemmäksi ajankohdaksi.

Istuin ja katsoin Matkaoppaita, siellä oli pari kundia, jotka veti DSD:tä ja mulle tuli INTO. Sellanen oikea kaipaus veteen, mä huomasin odottavani kesää ja yhtäkkiä huomasin olevani Hanko Divingin sivuilla miettimässä ensi kesän sukellusreissuja.

Aivan mieletön fiilis, mä en ole innostunut mistään näin pitkään aikaan. Meilit on nyt lähtenyt viime kesän porukalle ja hommat rullaa eteenpäin =)

Järki jäässä....

Mä vihaan tätä oloa; tätä pöhnää. Nostin Seronilit ihan itsekseni 40 mg:n. Joo, tiedän ettei sais, mutta olotila alko olemaan aika kurja (en nyt pöhnältäni edes keksi parempaa sanaa..). Sitten jouduin ylläripalaveriin ja jouduin ottamaan pamin selvitäkseni siitä. Ei tää oo kivaa. Pää ei toimi, mutta jos lääkkeitä ei syö, niin on toimintakyvytön.

Pamit vielä lyhentää pinnaa tietyssä mielessä; äsken meinasin posahtaa duunikaverille, kun se puhu suu täynnä banaania.

Hyvä pää: koita kestää kuukaus pääsiäiseen ja sitten taas kuukaus viikon lomaan!!! Please!

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Väsyttää vol jotain...

Mä oon käytännössä nukkunut 48 tuntia putkeen. Oli pakko eilen soittaa töihin, että oon vatsataudissa. joo, valehtelin, mutta mä olin niin poikki (ja oon kyllä vieläkin), ettei musta olisi ollut mitään hyötyä.

Pakko nostaa Seronilit 40:n, tää olo alko heti, kun Azona puolitettiin. Mä nukun kyllä hyvin, mutta on kokoajan sellanen vetämätön olo.

Kuinkakohan paljon unta tarttis, että tää väsymys oikeesti loppuis? Ois jo huhtikuu, mä todellakin aion mennä mökille viettämään mun 3kymppisiä ja vappua ja imeä energiaa luonnosta; tonkia kukkapenkkejä ja vaan olla. Linda sanoo, ettei saa suunnitella niin pitkälle, mutta mä en halua mitään bileitä ja vappua siihen vielä päälle. Ulkomaille voisin lähteä, jos ois rahaa, mutta mökki kuulostaa kyllä tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta.

Nyt taas nukkumaan (klo on 21.20, kun normisti valvon puoleenyöhön), jos vaikka huomenna jaksais jotain...

perjantai 26. helmikuuta 2010

Perkele sanon minä...

Koita nyt sitten selittää ihmisille, mikä tää mun olo on! Joo-o: ottaisin mielelläni itseäni niskasta kiinni ja menisin ulos ja lenkille tai uimaan tai ihan mitä vaan, mutta kun ei kykene!

Mä alan väsymään päivä päivältä enemmän siihen, että ihmiset antaa mulle "hyviä neuvoja". Yrittäkää nyt käsittää, että mun pää on ROMUNA, TOHJONA ja suurimman osan ajasta vielä kaiken lisäks ILMAN JÄRKEÄ! Viimeks eilen sain PUOLLUSTELLA itseäni sellaselle ihmiselle, jolle en ikimaailmassa olisi uskonut joutuvani selittelemään yhtään mitään.

En yhtään ihmettele, miksi masentuneet ihmiset eristäytyy muusta maailmasta. Onko sinne ulos kiva mennä, kun mieli on musta kun ukkospilvi ja itku ei ole kaukana? Helvettiäkö se auringonpaiste siihen vaikuttaa, että mun aivoissa on jotain vikaa ja mä ajatukset kiertää kehää.

Joo, parempia päiviä on nykyään enemmän kun huonoja, myönnän sen kyllä. Ja voi olla, että jotkut ei vaan näe sitä mun ukkospilveä pään päällä; kulissit pidetään aina kunnossa. Mutta tässäkin kyse ihmisestä, jonka suhteen olen ollut totaalisen rehellinen kaikkien asioideni kanssa.

Kiitos luojalle niistä ystävistä, jotka on elänyt mun rinnalla viimeset 15 vuotta. Ne tietää ja ymmärtää...

tiistai 23. helmikuuta 2010

Väsyttää vol 2.

Pesin vessan ja pyykkiä... pyykit vieläkin koneessa. Nyt olen aivan loppu. Sänky tekisi hyvää ja kohta sinne pitää varmaan vetäytyä. Vähän jännittää, miten tuo Azonan puolittaminen vaikuttaa yöuniin. No, huomennahan sen näkee.

H soitti tänään ja pyysi mua käymään sunnuntaina. Mä haluaisin mennä, me ei olla nähty varmaan kohta 4 kuukauteen, mutta kun se ei ymmärrä miten helposti mä väsyn. Lauantaina on M:n muutto. M sotin lupas, ettei mun tarvii muuta kun ajaa autoa. Toivottavasti se kanssa pitää.

Mua häiritsee se, ettei H tajua kuinka paljon mua ahdistaa ja kuinka muhun sattuu. Se on kuitenkin ollut todella pitkään mun paras ystävä, ei varmaan voi käyttää tätä termiä enää. Jopa S taita käsittää edes osan tästä kaikesta, sen käytös mua kohtaan on muuttunut totaalisesti.

Mä en vaan jaksais vääntää tätä tilannetta rautalangasta sellaselle, jonka pitäis kuulla se mun äänestä.

Väsyttää...

Mä olen alkanut nukkumaan pommiin. Siis kyllä, minä: pedanttisesti kellon soidessa nouseva ihminen. Torkutan, siirrän herätystä ja viimein herään 20 min ennenkuin pitäisi olla jo töissä :/

Tänään myöhästyin jopa lääkäristä! Onneksi on mukava ja ymmärtäväinen lääkäri, käski puolittaa Azonan illalla koska Seronil ilmeisesti tehostaa sen vaikutusta. HUOH! Mä en jaksais näitä lääkevenkoiluja, mutta pakko kai se on kestää; en mä tällasenakaan työkykyinen ole.. tai siis olen, mutta 10 tunnin yöunien jälkeen.

Lääkäri kyllä sanoi sitäkin, että se henkinen uupumus, mikä on ollut päällä - luoja tietää kuinka kauan - on kerryttänyt fyysistä univelkaa ja keho ottaa nyt rankalla kädellä takasin.

Eilen mietin pitkästä aikaa itseäni ihan näin fyysiseltä puolelta ja yritän huutaa huuto.netistä hiustenpidennykset. En muista, milloin olisin viimeksi ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstäni enemmän kun ripsari/kajali-tasolla. Kyllä tää selkeesti taas tästä. Pitää vaan antaa itselleen aikaa...