Mä olen alkanut nukkumaan pommiin. Siis kyllä, minä: pedanttisesti kellon soidessa nouseva ihminen. Torkutan, siirrän herätystä ja viimein herään 20 min ennenkuin pitäisi olla jo töissä :/
Tänään myöhästyin jopa lääkäristä! Onneksi on mukava ja ymmärtäväinen lääkäri, käski puolittaa Azonan illalla koska Seronil ilmeisesti tehostaa sen vaikutusta. HUOH! Mä en jaksais näitä lääkevenkoiluja, mutta pakko kai se on kestää; en mä tällasenakaan työkykyinen ole.. tai siis olen, mutta 10 tunnin yöunien jälkeen.
Lääkäri kyllä sanoi sitäkin, että se henkinen uupumus, mikä on ollut päällä - luoja tietää kuinka kauan - on kerryttänyt fyysistä univelkaa ja keho ottaa nyt rankalla kädellä takasin.
Eilen mietin pitkästä aikaa itseäni ihan näin fyysiseltä puolelta ja yritän huutaa huuto.netistä hiustenpidennykset. En muista, milloin olisin viimeksi ollut kiinnostunut omasta ulkonäöstäni enemmän kun ripsari/kajali-tasolla. Kyllä tää selkeesti taas tästä. Pitää vaan antaa itselleen aikaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti