maanantai 8. helmikuuta 2010

Pelottaa...

Tänään ajelin kotiin; väsyneenä, nälissäni ja hieman tokkurassa uusista lääkkeistä.

Yhtäkkiä päähäni tuli mielikuva; kirkas kuin se olisi muisto. Näin itseni kävelevän parvekkeelle, kiipeävän kaiteelle ja hyppäävän alas. En ole eläissäni säikähtänyt näin.

Tuli kotiin, söin ja halasin kissojani... Pari- kolme viikkoa vielä ennenkun nämä uudet lääkkeet (toivottavasi) auttavat. Sitä odotellessa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti