Tänään ajelin kotiin; väsyneenä, nälissäni ja hieman tokkurassa uusista lääkkeistä.
Yhtäkkiä päähäni tuli mielikuva; kirkas kuin se olisi muisto. Näin itseni kävelevän parvekkeelle, kiipeävän kaiteelle ja hyppäävän alas. En ole eläissäni säikähtänyt näin.
Tuli kotiin, söin ja halasin kissojani... Pari- kolme viikkoa vielä ennenkun nämä uudet lääkkeet (toivottavasi) auttavat. Sitä odotellessa....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti