Vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että MINÄ olen tullut takaisin. Peilistä ei enää tuijota joku tuntematon ihminen, enkä tunne vain häviäväni näkymättömänä ihmisten sekaan kadulla. Minä olen täällä!
Ensi viikon aion vielä vain nauttia tästä olosta. Sen jälkeen otan itseäni niskasta kiinni ja alan pikkuhiljaa selvittämään syitä tuohon musertavaan oloon ja ennenkaikkea sitä, miten sen voi seuraavalla kerralla ehkäistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti